Kantaesitys KOM-teatterissa 9.9.2026
Esityksen kesto tarkentuu ensi-iltaviikolla
Helsinki.
Kumpula.
Koti.Ennen kuin menemme itse asiaan, lännen välinpitämättömyyteen kansanmurhasta, jota se rahoittaa ja aseistaa, on hyvä avata taustoja.
Kun Hamas hyökkäsi 7.10.2023 Gazasta Israeliin, kaikki maailman kauhu oli tässä. Se iski ruudun välityksellä suoraan ohjaaja Susanna Kuparisen silmille.
”Ensin päätän, että en seuraa. Lupaus kesti noin kaksi päivää.”
Käsikirjoitus: Susanna Kuparinen ja Maria Pettersson
Ohjaus: Susanna KuparinenSusanna Kuparinen
Ohjaaja-käsikirjoittaja Susanna Kuparinen tunnetaan journalistina ja tinkimättömänä vallan, politiikan ja median kriitikkona. Hänen työnsä ovat vuosien ajan yhdistäneet tutkivan journalismin ja näyttämötaiteen tavalla, joka on ravistellut niin päättäjiä kuin katsojia.
Hänen aiemmat työnsä ovat pureutuneet suomalaiseen valtarakenteeseen ja taloudelliseen eliittiin tarkkuudella, joka on tehnyt hänestä dokumenttiteatterin suunnannäyttäjän. Teatterintekijänä hän ei tarjoa valmiita vastauksia vaan välineitä ajatella. Poiskatsojissa Kuparisen aito kiinnostus ja pitkäaikainen perehtyneisyys aiheeseen näkyvät syvyytenä ja tarkkuutena.
Maria Pettersson
Maria Pettersson on toimittaja ja kirjailija, joka tunnetaan erityisesti politiikkaa, yhteiskuntaa ja historiaa käsittelevistä artikkeleistaan. Hän työskentelee toimittajana Helsingin Sanomissa. Aiemmin Pettersson on toiminut päätoimittajana Journalistissa, Ylioppilaslehdessä ja City-lehdessä ja tehnyt töitä Ylelle sekä kirjoittanut useita tietokirjoja. Petterssonin työssä yhdistyvät perusteellinen taustatyö, kiinnostus yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja kyky tehdä monimutkaisista aiheista ymmärrettäviä. Poiskatsojissa hän vastaa käsikirjoituksesta yhdessä Susanna Kuparisen kanssa.
Ohjaajalta
Esitys käsittelee aikamme suurinta rikosta, joka olisi voitu estää.
Gazassa tuhotaan palestiinalaisten mukana länsimaista sopimusjärjestelmää sekä kansainvälisiä lakeja ihmisoikeuksista ja sodan säännöistä.
Länsi on saarnannut maailmalle vuosikymmeniä liberaaleja arvoja ja ihanteita. Gaza paljastaa arvot tyhjäksi juhlapuheeksi, jonka takaa paljastuu likainen salaisuus. Sääntöjen ei koskaan ollut tarkoitus koskea kaikkia. Säännöt koskevat vain kolmannen maailman maita. Länsi, USA, Euroopan unioni, Suomi, meille on omat salaiset säännöt. Salaisissa säännöissä liittolaisille annetaan kaikki anteeksi mutta uhrille ei mitään.
Israelin palestiinalaisiin kohdistama kansanmurha on saanut jatkua häiriöttä kolme vuotta ja sorto useita vuosikymmeniä.
Meidän eliittimme katsovat pois ja hokevat muun muassa puolustusministeri Antti Häkkäsen suulla, että kaikki on ihan normaalia. On tavallista ostaa aseita kansanmurhaa tekevästä maasta, on arkipäivää isännöidä kansanmurhaavan armeijan sotilaita Suomessa, yhteisissä puolustusalan konferensseissa.
Presidentti saa täysin normaalin tavallisen kohteliaasti kätellä kansainvälisesti etsintäkuulutettua, sotarikoksista epäiltyä Israelin pääministeriä yhteisen ystävän hautajaisissa. Tiedotusvälineet kertovat tästä tyynesti, mikään hälytyskello ei soi.
Mikään tässä ei ole normaalia. Maailmankirjat ovat pahasti pielessä. Tavalliset ihmiset ympäri maailmaa ymmärtävät sen ja seuraavat kauhuissaan eliittien kuolemantanssia Gazan palavien lapsien ympärillä.
Moni poliitikko Suomessa yrittää käyttää kaikkia keinoja joita heille on suotu, että Suomi olisi osa ratkaisua eikä osa ongelmaa. Se ei ole helppoa koska julkinen paine tehdä oikeita päätöksiä puuttuu.
Vihreiden Oras Tynkkynen totesi taustahaastattelussa, että ”kyllähän sen kirjallisen kysymyksen voi jättää vaikka 100 kertaa, mutta jos se ei oikein johda mihinkään, niin se pistää miettimään, että mitä tässä voidaan tehdä”.
Media vaikenee, pehmentää, peittelee ja edelleen uutisoi Israelista normaalina valtiona. Kansanmurha poliittisena kysymyksenä raamitetaan hallitus–oppositiokäninäksi. Mediapäälliköiden ajatuskäytävässä Suomen turvallisuus varmistetaan parhaiten yhteistyöllä kansainvälisen sopimusjärjestelmän pimeälle puolelle uponneen kansanmurhakiihkoisen valtion kanssa. Daavidin linko on saatava, vain sillä Suomi pelastuu.
Koska journalismilta on kadonnut kyky erotella oikeaa ja väärää, me tavalliset kansalaiset olemme joutuneet seuraamaan rinnakkaistodellisuutta, joka ei vastaa millään tasolla omaa kokemustamme maailmasta ja ihmisyydestä.
Järkyttyneet ihmiset kuuntelevat tunteettomia poliitikkoja, etsivät tunteettomista uutisista jotakin arvopohjaa, jotakin konkreettista johon tarttua. Sen sijaan he löytävät epämääräisiä uutisia, jotka hakevat neutraalia sävyä ja jossa gazalaiset vain kuolevat ja Israelin väitteet pääsevät otsikkoon.
Voiko siviilien järjestelmällistä joukkotuhontaa kutsua kansanmurhaksi ilman oikeuden päätöstä, mediassa mietitään. Helpointa on kieltää ruma sana. Ehkä kauhea sana menee pois. Ehkä voimme jatkaa kuten ennenkin.
Pääkirjoituksissa haukutaan kyllä Israelin pääministeriä, mutta omat poliitikot jätetään rauhaan. Tilanne esitetään vaihtoehdottomana.
Suomella olisi runsaasti keinoja toimia, jos niin halutaan ja julkinen paine pakottaa tekemään päätöksiä.
Mitä Suomi voisi tehdä?
Me voisimme ottaa mallia vaikkapa Espanjasta ja käyttää järeintä mahdollista keinoa: jäädyttää asekaupat Israelin kanssa kokonaan. Se on ainoa keino jolla on vaikutusta ja ainoa tapa irrottaa Suomi sotarikollisista.
Daavidin linko sitoo meidät Israeliin 20 vuodeksi. Me joudumme maksamaan tulevina vuosikymmeninä satoja miljoonia Israeliin, varaosina, huoltona, konsultaationa. Me joudumme hyväksymään sietämättömiä rikoksia ihmisyyttä vastaan, että huolto pelaa ja torjuntaohjuksia riittää. Tiukan paikan tullen Israelin läheinen suhde Venäjään voisi jyrätä Suomen tarpeet puolustautua. Voiko Israelin kaltaiseen valtioon todella luottaa?
Asekaupalla Israelin kanssa me rahoitamme kansanmurhaa. Ei rahoiteta sitä.
Entä missä on toivo? Se on meissä tavallisissa ihmisissä ja demokratiassa. Jos me emme halua kansanmurhaan sallivasti suhtautuvia poliitikkoja eduskuntaan, ei äänestetä heitä sinne. Jos poliitikko ei tiedä kumman valitsee, kansainväliset säännöt vai kansanmurhan, voi rauhassa vetää johtopäätöksen, ettei hän osaa tehdä oikeaa valintaa missään muussakaan kysymyksessä.
Suomi voi vielä valita millä puolella kansanmurhaa se päättää seistä. Sen valinnan teemme me äänestäjät. Sen minkä annetaan tapahtua Gazassa, voi tapahtua myös meille.
Samat säännöt kaikille, sama pimeys kaikille.
Helsingissä 7.9.2026
Susanna KuparinenRooleissa:
Geoffrey Erista:
Susanna Kuparinen, Päätoimittaja, Nasima Razmyar, Petteri Orpo, Lääkäri, LakiasiantuntijaTommi Eronen:
Yoav Gallant, Israel Katz, Isaac Herzog, Benjamin Netanjahu, Mark Regev, Susanna Kuparinen, Joe Biden, Oras Tynkkynen, Antti Lindtman, Antti Häkkänen, Eerikki Viljanen, Jyri Kosola, Lääkäri, Jarno Limnell, LakiasiantuntijaTuuli Paju:
Susanna Kuparinen, Sofia Virta, Minja Koskela, Arja Juvonen, Kaisa Garedew, Tytti Tuppurainen, Anna-Kristiina Mikkonen, Lääkäri, Lakiasiantuntija, Paula WerningHanna Raiskinmäki:
Lapsi, Susanna Kuparinen, Mai Kivelä, Kätilö, Elina Valtonen, Kike Elomaa, Helena Marttila, Lääkäri, Maria Pettersson, Lakiasiantuntija, Timo Heinonen, Lauri LylyTyöryhmä:
Lavastussuunnittelu ja esitysdramaturgia: Akse Pettersson
Pukusuunnittelu: Saara Ryymin
Videosuunnittelu: Rasmus Vuori, Tomi Suovankoski, Taavi Hasunen
Valosuunnittelu: Tomi Suovankoski
Äänisuunnittelu: Jani Rapo
Musiikin sävellys: Kerkko Koskinen
Maskeeraussuunnittelu: Leila Mäkynen
Dramaturginen assistentti: Mimmi Ahonen
Yleisötyö: Jenni Bergius, Maaretta Riionheimo
Tekniikka: Taavi Hasunen, Urho Korpela, Ilja Myllyluoma, Jani Rapo, Tomi Suovankoski, Laura Walden
Tekniikan päällikkö: Nicke von Weissenberg
Lavaste- ja tarpeistorakennus: Nicke von Weissenberg, Josef Mieto
Vastaava tuottaja: Kaisa Karkkonen
Graafinen suunnittelu, markkinointi ja viestintä: Minna Kommeri
Teatterinjohtaja: Susanna Airaksinen
Toiminnanjohtaja: Lotta Vaulo
Lipunmyynti: Pauliina Saviranta
Myynti: Mira Kupari
Tila- ja pukuhuolto: Laura Ulmanen
Julistekuvitus: Klaus Welp
Esityskuvat: Mitro Härkönen
Aulatyöntekijät: Teija Asomäki, Hilma Grönqvist, Olga Huusari, Emma Karplund, Sofia Kärkkäinen, Laura Leinonen, Henna Melander, Amos Munive, Aapo Penttilä, Tiina Romppainen, Velma Tiusanen, Stella Tomasek, Tova von Weissenberg
Kiitokset:
Lapsi, Rosa Aaltonen, Eli Clifton, Noora Dadu, Kyösti Hagert, Miia Halme-Tuomisaari, Jimi Holmberg, Kimmo Jylhämö, Anna Kontula, Jyri Kosola, Jan Liesaho, Jarno Limnell, Ian Lustick, Mai Kivelä, Petri Korhonen, Martti Koskenniemi, Lääkärit ilman rajoja (Kaisa-Leena Juvonen, Riikka Kämppi, Kaisa Väkiparta, kätilö-Maija), Esa Leskinen, Silvia Modig, Mika Myllyaho, Juha Mäenpää, Ari Mölsä, Salla Nazarenko, Santtu Parkkonen, Syksy Räsänen, Miia Savaspuro, Hanan Alaklouk Shurrab, Shady Shurrab, Ukri Soirila, Timo R. Stewart, Krista Taubert, Oras Tynkkynen sekä kaikki nimettömät lähteet.
Susanna Kuparisen politiikkakollektiivia ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto ja Samuel Huberin taidesäätiö.
Kerkko Koskisen kappale Jos minun on kuoltava perustuu Refaat Alareerin samannimiseen runoon. Runon suomentanut Aili Pikkupeura. Gazan tunnetuin runoilija, kirjallisuuden professori Refaat Alareer kirjoitti runon vuonna 2011. Runo kertoo palestiinalaisten sitkeydestä saarron ja pommien keskellä. Hän omisti runon tyttärelleen Shymaalle. Israel tappoi Alareerin täsmäiskulla joulukuussa 2023. Runo alkoi kiertää sosiaalisessa mediassa ja se käännettiin sadoille kielille. Alareerin teksteistä julkaistiin kokoelma postuumisti. If I Must Die – Poetry and Prose löytyy useista kirjakaupoista.
Esityksessä käytetään otteita Akkajee-yhtyeen musiikista.
Aikajana Gazan tapahtumista 7.10.2023 alkaen
Koonnut Lääkärit Ilman RajojaAikajana korostaa tapahtumia humanitaarisen kriisin näkökulmasta, eikä käsitä kattavasti esimerkiksi eri osapuolten sotilaallisia toimia.
Taustaa Palestiinasta: kolonialismi, apartheid ja miehitys
Tärkeimmät verkkolähteet:
Ensimmäinen puoliaika:
YK:n tutkintakomission raportti 18.6.2026
Eduskunnan täysistunto 22.5.2025
Toinen puoliaika:
Palestinian Return Centre Newswatch 27.11.2023
Eduskunnan täysistunto 30.9.2025
Tärkeät kirjat:
How to Sell a Genocide (Adam H. Johnson)
Israel’s Lobby: America in the Grip of a Foreign Power (Eli Clifton & Ian Lustick)
Palestiina ja Israel – Historia karttoina (Timo R. Stewart)
The Palestine Laboratory: How Israel Exports the Technology of Occupation Around the World (Antony Loewenstein)
Tärkeät podcastit:
The Master Plan (The Lever)
The Palestine Laboratory (Antony Loewenstein)
Jos haluat auttaa Gazassa kipeästi apua tarvitsevia, voit tehdä lahjoituksen esimerkiksi seuraaville avustusjärjestöille:
Medialähteet:
Jos haluat pysyä ajan tasalla jatkossa, seuraa esimerkiksi näitä uutislähteitä:
Liity KOMin ystäviin 🩷
KOMin ystäviä yhdistää rakkaus teatteria, taidetta ja kulttuuria kohtaan. Tilaamalla sähköisen uutiskirjeemme olet KOMin ystävä, ja saat tietoa ohjelmistostamme, kutsuvierastapahtumistamme ja lipputarjouksistamme sekä kuulet tuoreet uutisemme ennen muita.
KOM-teatterin aulabaari palvelee tuntia ennen esitystä ja väliajalla. Tervetuloa!
Kahvi / tee 3 € sis. santsikupin
Palestiina cola ja cola light 4 €
Laitilan Messina 4 €
Vichy 4 €
Blend mocktail Lemon twist / Sicilian spritz 6 €
Alkoholiton olut 6 €
Alkoholiton kuohuviini (V) 8 €
Punaviini 9 €
Valkoviini 9 €
Kuohuviini 14 €
Sherry 9 €
KOMjakki 10 €
Jaloviina ⭐ 10 €
Salmari 10 €
Lager-olut 8 €
NEIPA-olut 8 €
Irtokarkit, karkkiaskit ja suklaat 3 €
Macaron-leivos vadelma (G, VL) 3 €
Korvapuusti (L) 4 €
Sacher-leivos (G) 5 €
Tapas-lautanen (K) 7 €
Feta-pinaattipiirakka (K) 8 €Aiempien esitysten mobiilikäsiohjelmia: