KERTOMUKSIA GAZASTA

Nimi: Maryam
Ikä:14 vuotta
Tapettu Gazassa 3.1.2024

Minä olen pieni palestiinalainen tyttö,
Vielä nuori kuin ruusu,
Sydämeni on puhdas ja lempeä,
Enkä koskaan satuttaisi ketään.

Käännös englannista: Linda Wallgren
Lukija: Eeva Soivio

Nimi: Yamen Abu Rezziq
Ikä: 13 vuotta

Aion tehdä paperileijoja

Merenrannalla Gazassa, muutamien telttojen edessä, Karim ja Hassan alkoivat vetää paperileijojen naruista, jotta ne nousisivat korkeammalle ja korkeammalle. Ystävykset nauttivat maaliskuun kirkkaasta säästä, kun sika kylmät kuukaudet viimein olivat ohi.

He alkoivat kilpailla siitä, kumman leija lentäisi korkeammalle. Yhtäkkiä tapahtui voimakas räjähdys, jonka seurauksena he lensivät ilmaan ja menettivät tajuntansa. Karim heräsi vasta sairaalassa. Hän tunsi suuren siteen päänsä ympärillä ja tunsi oikean jalkansa olevan kipsattu.

Kaiken hälyn keskellä hän kuuli isänsä huutavan hänen nimeään. Karimista tuntui turvalliselta kuulla isänsä lämmin ääni, ja hän kysyi ystävästään Hassanista. Isä sanoi, että hän nukkui viereisessä huoneessa.

Karim pyysi saada nähdä ystävänsä, joten isä haki pyörätuolin viedäkseen hänet huoneeseen, jossa Hassan lepäsi. Hassan makasi sängyllä, pitkällä lakanalla peitettynä, ja hänen vanhempansa istuivat hänen vierellään.
Karim lähestyi ystäväänsä, ja heidän kätensä kohtasivat lämpimään tervehdykseen. Hassan kysyi Karimin jalkaa ympäröivästä kipsistä. Karim vastasi, että se teki todella kipeää. Hassan kertoi, ettei tuntenut lainkaan kipua omissa jaloissaan. He itkivät, ja kaikki huoneessa olevat naiset itkivät myös.

Hassan sanoi: Ystäväni, vielä me teemme kaikkein kauneimmat paperileijat, ja annamme niiden lentää korkealle. Lääkärit veivät minun jalkani, mutta minulla on vahvat kädet, ja niillä minä aion tehdä paperileijoja, jotka kantavat rakkauden ja rauhan sanomaa maailman kaikille lapsille.

Käännös ruotsista: Linda Wallgren
Lukija: Tommi Eronen

Nimi: Jumana Mahmoud Taha
Ikä: 8 vuotta

Pelkään lentokoneiden ääntä

Minun nimeni on Jumana. Olin toisella luokalla ja hyvä koulussa, ja opettajani piti minusta paljon. Pidin ystävieni kanssa leikkimisestä ja osallistumisesta kaikkiin koulun aktiviteetteihin. Sota tuli ja pommitti kouluani ja kotiani. Aloin pelkäämään lentokoneiden ääntä ja kovia pommituksia päivin ja öin.

Istun usein yksin ja minun on vaikea nukahtaa. Herään pommitusten ääneen ja ihan pikkujututkin saavat minut itkemään. En voi olla erossa äidistä tai isästä ja haluan pitää heitä koko ajan kädestä, koska minua pelottaa.

Olen lapsi, joka haluaa elää turvassa ja rauhassa, en pelossa ja sodassa. Tänään heräsin taas pelottavaan lentokoneen ääneen ja menin nopeasti ulko-ovelle, mutta tällä kertaa katsoin taivaalle tuntematta pelkoa. Pyysin Jumalaa lopettamaan tämän sodan ja menin takaisin äitini syliin.

Käännös: Jonna Sundberg
Lukija: Youssef Asad Alkhatib