Esiintyjät: Vilma Melasniemi, Leena Nuora ja Petriikka Pohjanheimo
Näytelmä: Leena Nuora ja Minna Nurmelin
Ohjaus: Minna Nurmelin
Visuaalinen suunnittelu, videosuunnittelu, valosuunnittelu, pukusuunnittelu: työryhmä ja Julia Jäntti
Äänisuunnittelu: työryhmä ja Anne Koivusaari
AV-suunnittelu, tekniikka: Taavi Hasunen ja Aapo Penttilä
Kuiskaaja / assistentti: TET-harjoittelijat Frida Mustakallio ja Emma Rekola
Esityksen valmistumista on tukenut Taike ja Helsingin kaupunki
Trilogian ensimmäinen osa antaa näkökulmia elämänkaaren murtuma- ja muutoskohtiin, joita ovat esimerkiksi puberteetti, osalla naisista äidiksi tuleminen ja vaihdevuodet, sosiaaliset muutokset, yhteiskuntaluokan vaihdokset ja lopulta vanheneminen, kuoleman lähestyminen. Esitys tekee vastaehdotuksen koetulle vallankäytölle: se antaa tilaa lempeälle katseelle, joka kohdistuu meihin itseemme, toiseen ihmiseen ja ympäröivään luontoon. Esityksen vakava pohjavire taipuu myös absurdiin huumoriin.
“Meidän kokemus on, että lapsena on ajatellut olevansa jotenkin lähtökohtaisesti toimija, subjekti, ja sitten vähitellen tajunnut olevansa koko ajan enemmän kasvatuksen ja sosiaalistumisen kohde, objekti. Tämä liittyy myös vahvasti sukupuoleen. Yhtäkkiä on pitänyt olla ns. nätti ja hiljaa. Meitä kiinnostaa, voisiko tämä sama murtuma tapahtua toisinpäin keski-iässä.”, miettii ohjaaja ja käsikirjoittaja Minna Nurmelin. ”Voisiko olla kohta, jossa muuttuu taas takaisin subjektiksi, että ulkoa päin tuleva paine helpottaa ja katsoo maailmaa syvemmältä, itsensä keskeltä?”